Tukholman satamassa on pala Ruotsin historiaa: jäänmurtaja Sankt Erik. Aluksella oli tärkeä rooli Ruotsin taloudellisessa ja teollisessa kehityksessä aikana, jolloin Tukholma laajeni nopeasti. Nykyään historiallinen alus toimii museolaivana, ja siellä käy vuosittain noin 70 000 vierailijaa. Sen säilyttämisestä vastaavan tiimin tavoitteena on yksinkertaisesti varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat kokea aito pala ruotsalaista teollisuushistoriaa.
Pikatiedot
- Kosteudenpoistajat suojaavat alusta kosteudelta, joka tulee sekä ylhäältä että alapuolelta, kun museon jäänmurtaja seisoo vedessä.
- Kondensaatio, home ja ruoste eivät enää uhkaa astiaa tehokkaan kosteudenpoiston ansiosta.
- Vuosittaiset kapasiteetin tarkastukset ja ylläpito Muntersin palvelun toimesta
Rakennettu vuonna 1914 Finnbodan telakalla Tukholmassa, Sankt Erik oli Ruotsin ensimmäinen merellä liikkuva ja ainoa säilynyt jäänmurtaja. Yli kuuden vuosikymmenen ajan se auttoi pitämään tärkeät merireitit avoinna ankarina talvina, varmistaen, että tavarat, posti ja matkustajat pääsivät Tukholmaan ja muihin Ruotsin osiin, kun jää tukki vesiväylät. Pitämällä laivareitit avoimina ympäri vuoden Sankt Erik auttoi ylläpitämään kauppaa ja yhteyksiä sekä Ruotsin saariston että Euroopan mantereen kanssa.
Astian säilyttäminen päivittäin, joka on altis sääolosuhteille
Tämän kokoisen museolaivan säilyttäminen ei ole helppo tehtävä, varsinkaan kun se on altis sääolosuhteille ympäri vuoden. Toisin kuin museoesineet, joita säilytetään ilmastoidussa rakennuksessa, Sankt Erik istuu vedessä joka päivä, jatkuvasti muuttuvien lämpötilojen ja kosteustasojen vaikutuksen alaisena. "Kosteus on täällä suuri haaste, koska tämä on laiva, joka pysyy vedessä ympäri vuoden", sanoo Ola Dahlqvist, museolaivojen tekninen johtaja. "Kosteus tulee sekä ylhäältä että alhaalta, joten jos sammutamme kosteudenpoiston, ongelmat kehittyvät hyvin nopeasti." Museon tiimille kosteuden hallinta ei ole pelkästään ylläpitoa. Kyse on korvaamattoman osan suojelemisesta Ruotsin kulttuuriperinnöstä. "Kun kosteutta ei säädetä, näemme ruostetta, kondensaatiota ja hometta ilmestyvän hyvin nopeasti", sanoo Benjamin Hedlund, vanhempi näyttelyteknikko, historiallisten alusten yksikkö Ruotsin kansallisessa meri-, kuljetus- ja sotilasmuseossa. "Ongelma on, että monet laivan osat ovat alkuperäisiä. Kun ne vaurioituvat, niiden vaihtaminen voi olla hyvin vaikeaa, ja joskus mahdotonta."
Suojattu kolmella hyvin huollettavalla ilmankuivaimella
Nykyään kolme Munterin ilmankuivainta suojaa aluksen pääkonetiloja. Yksiköt asennettiin vuonna 2014 ja otettiin täysin käyttöön vuonna 2015, ja ne ovat toimineet lähes tauotta siitä lähtien. Dahlqvistin mukaan niiden käyttöaika lähestyy nyt 100 000 tuntia. "Meillä on erittäin hyvä kokemus heidän suorituskyvystään", hän sanoo. "Kerran vuodessa Munterin huoltoteknikot tulevat mukaan suorittamaan kapasiteettitarkastuksia ja tarkastamaan järjestelmää. Se toimii erittäin hyvin." Ennen kosteudenpoistojärjestelmän asentamista kosteus oli jatkuva ongelma. Rungon sisäpuolelle muodostui kondensaatiota, konetiloihin kerääntyi vettä ja metallipinnoille kehittyi ruostetta. Homekasvu ilmestyi puisiin sisäosiin, mikä aiheutti sekä säilytys- että ylläpitohaasteita. "Ympäristö aluksella ei ollut hyvä ennen kuin asensimme ilmankuivaimet", Dahlqvist muistelee. Nykyään ero näkyy koko aluksessa. Metallipinnat pysyvät puhtaina ja suojattuina, alkuperäiset sisätilat pysyvät kuivina, ja vierailijat voivat kokea laivan pitkälti sellaisena kuin se näytti palvelusvuosinaan. Sen säilyttämisestä vastaavalle tiimille tavoitteena on yksinkertaisesti varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat jatkaa hänen kanssillaan kulkemista, konetilojen tutkimista ja kokea aito pala ruotsalaista teollisuushistoriaa. "Niin kauan kuin pidämme meren ulkona, sateen ulkona ja pidämme aluksella ilmaston, ei ole mitään rajaa sille, kuinka kauan alus voi selviytyä," sanoo Dahlqvist. "Jos huolehdimme siitä, se voi pysyä täällä sukupolvien ajan."

